Kalenterissa on täysi päivä, asiakkaalla jokin asia kesken ja mielessä päätös, johon pitäisi löytää vastaus. Samaan aikaan pitäisi pystyä ajattelemaan yrityksen tulevaisuutta.
Yrittäjän stressi ei aina synny yhdestä suuresta kriisistä. Joskus sitä kertyy asioista, joista yksikään ei yksinään tunnu erityisen isolta. Joskus taas yksi ratkaisematon kysymys vie niin paljon tilaa, että kaikki muukin alkaa tuntua raskaalta.
Meidän kokemuksemme Trustmaryn perustajina ovat tässä erilaisia. Toista kuormittaa enemmän yksittäinen korjaamatta jäänyt asia, toista yrityksen suunnan hämärtyminen. Vuosien varrella olemme oppineet tunnistamaan näitä eroja ja hyödyntämään niitä myös vastuun jakamisessa.
Raha ja vastuu kulkevat mukana
Yrityksen kassatilanteeseen liittyvä huoli ulottuu omaa toimeentuloa pidemmälle. Kun yrityksessä on työntekijöitä, päätökset vaikuttavat myös muiden arkeen.
Trustmaryn historiassa riskirahoitukseen ja kasvupanostuksiin liittyi vaiheita, joissa käytettävissä olevan rahan riittävyys oli jatkuvasti mielessä. Rahaa käytettiin tietoisesti kasvuun, ja jossain vaiheessa tarvittaisiin lisää rahoitusta.
Kannattava liiketoiminta on muuttanut tätä kokemusta. Kun taloudellinen pohja tuntuu vakaammalta, muiden ongelmien käsittelylle jää enemmän tilaa.
Kaikkea painetta hyväkään kassa ei silti poista. Valtterille yksi kuormituksen lähde on tilanne, jossa jokin asia tuntuu menneen väärin ja pitäisi saada korjattua. Asiakkaan palvelu ei toimi, työntekijä kokee tulleensa väärin kohdelluksi tai väärinymmärrys jää selvittämättä.
Sellainen asia voi jäädä mieleen myös työpäivän jälkeen.
Epävarmuutta ei saa kokonaan pois ennen päätöstä
Yrityksen johtamisessa tulee vastaan päätöksiä, joiden lopputulosta ei voi tietää etukäteen.
Meille yksi tällainen tilanne oli vuoden 2026 alussa tehty suunnanmuutos. Päätimme keskittää tekemistä Suomeen, jotta voisimme testata uutta suuntaa ensin lähempänä asiakkaita. Samalla piti vähentää panostuksia jo osittain toimiviin kansainvälisiin tekemisiin.
Päätöstä tuki ajatus siitä, mitä halusimme rakentaa. Silti tuntui isolta sulkea toimivia mahdollisuuksia, jotta uudelle jäisi riittävästi aikaa ja resursseja.
Myös riittävän tiedon määrä tuntuu eri ihmisistä erilaiselta. Yksi olisi jo valmis liikkeelle, toinen haluaisi selvittää vielä monta asiaa.
Tästä on ollut meille hyötyä. Muiden kysymykset tuovat näkyviin asioita, joita päätöstä valmisteleva ei olisi yksin huomannut. Keskustelun jälkeen voi myös käydä selväksi, että tietoa on jo tarpeeksi seuraavan askeleen ottamiseen.
Tiimille voi sanoa suoraan, mitä tiedetään ja mikä on vielä epävarmaa. Sen jälkeen voidaan päättää, miten edetään ja mitä toteutuksesta halutaan oppia.
Vastuuta voi jakaa ilman, että kaikki päättävät kaikesta
Trustmarylla on neljä perustajaa. Se on tarkoittanut meille mahdollisuutta puhua asioista ihmisille, joille yrityksen onnistuminen ja vaikeudet ovat samalla tavalla henkilökohtaisia.
Valtteri on purkanut ajatuksiaan myös pitkiksi Slack-viesteiksi. Kirjoittaminen on auttanut saamaan asian ulos omasta päästä. Toisen vastaus voi tuoda uuden näkökulman tai vahvistaa, ettei huolta tarvitse kantaa yksin.
Pelkkä yhteinen keskustelu ei kuitenkaan ratkaise kaikkea, jos päätös jää sen jälkeen roikkumaan.
Olemme opetelleet tunnistamaan, kenen vastuualueelle asia kuuluu. Hän kerää muiden näkökulmat ja tekee päätöksen. Kaikilta ei tarvitse odottaa yhtä vahvaa varmuutta ennen etenemistä.
Yksi voi tehdä päätöksen ja silti tietää, että muut seisovat hänen takanaan.
Tämä on ollut meille tärkeä yhdistelmä: selkeä päätösvalta ja yhteinen tuki.
Innostuskin voi viedä tilan läsnäololta
Kuormitus ei meidän arjessamme aina tunnu vastenmieliseltä työltä. Se voi liittyä myös siihen, että kiinnostavia asioita olisi enemmän kuin aikaa.
Tekoälyn kanssa kokeiltavaa ja rakennettavaa riittää. Illalla tekisi mieli testata vielä yhtä ideaa, ja ajatukset ovat seuraavassa projektissa silloinkin, kun pitäisi olla läsnä jossain muualla.
Olemme oppineet katsomaan kahta käytännön merkkiä.
Ensimmäinen on kalenteri. Mahtuuko sinne oikeasti aikaa tehdä sovitut asiat, vai onko viikko toisensa jälkeen täynnä jo ennen kuin muu työ alkaa?
Toinen on läsnäolo. Pystyykö keskittymään käsillä olevaan keskusteluun vai odottaako koko ajan pääsevänsä tekemään jotain muuta?
Nämä ovat meille havaintoja omasta kuormituksesta. Hyvältä tuntuva tekeminenkin voi vaatia rajaamista.
Työjono ja kalenteri pakottavat priorisoimaan
Yksi keskusteluissamme toistuva käytäntö on yksinkertainen: asiat kirjoitetaan ylös ja laitetaan jonoon.
Kun kesken tärkeän tehtävän tulee uusi pyyntö, siihen ei aina tarvitse tarttua heti. Sen voi kirjata odottamaan omaa vuoroaan. Silloin muistamisen vastuu ei jää pelkästään mieleen.
Kalenteri tuo mukaan toisen tärkeän asian: ajan rajallisuuden.
Tehtävälistaan mahtuu loputtomasti tekemistä. Kalenterissa joutuu arvioimaan, milloin työn tekee ja mitä muuta samalle ajalle on jo sovittu. Jos kaikki ei mahdu, jotakin pitää siirtää, rajata, jakaa toiselle tai jättää tekemättä.
Priorisointi muuttuu konkreettiseksi siinä kohdassa, kun hyvältä kuulostava suunnitelma pitää sovittaa oikeaan viikkoon.
Tämä ei poista yrityksen epävarmuutta, mutta on auttanut meitä jäsentämään sitä, mitä seuraavaksi tehdään.
Kaikki vapaa tila ei tarvitse uutta projektia
Arjen järjestämisen rinnalla keskustelussa nousevat esiin tavalliset keinot irrottautua tekemisestä: paperinen kirja, kävely, luonto ja se, että malttaa lopettaa illalla ajoissa.
Niiden arvo on meille siinä, että huomio siirtyy hetkeksi pois seuraavasta päätöksestä ja ratkaistavasta ongelmasta. Samat keinot eivät tietenkään tunnu kaikista yhtä luontevilta.
Omissa kokemuksissamme toistuu kolme asiaa: kuormituksen huomaaminen, keskeneräisten asioiden tekeminen näkyviksi ja tilan jättäminen myös työn ulkopuolelle.
Founderina kaikkea ei saa hallintaan. Silti voi selkeyttää, mikä on juuri nyt tärkeää, kenen vastuulla seuraava päätös on ja mistä voi puhua toiselle jo ennen kuin asia kasvaa omassa mielessä liian suureksi.
Aiheesta lisää Founders’ POV -podcastin jaksossa 34: Mitkä asiat stressaa foundereita ja miten stressiä voi hallita?. Johannes Karjula ja Valtteri Ylimäki jakavat omia kokemuksiaan yrittäjän paineista ja arjen käytännöistä.