Olen viime aikoina herännyt miettimään kysymystä, jota moni muukin tuntuu pohtivan: mitä järkeä tässä kaikessa on, jos yhden ihmisen agentti kirjoittaa viestin, jonka toisen ihmisen agentti lukee?
Ensimmäinen reaktioni oli naurahtaa. Sitten aloin katsoa omia tekemisiäni.
Aika moni viime aikojen projektini on noudattanut samaa kaavaa: minun agenttini tekee jotain ihmisille, jotka eivät itse käytä tekoälyä samalla tavalla. Ja tästä syntyy meille kaupallista hyötyä.
Agentti auttaa tekemään sisältöjä, valmistelemaan materiaaleja ja rakentamaan viestintää. Vastaanottava ihminen lukee, osallistuu, kysyy ja varaa ajan.
Mutta entä sitten, kun myös vastaanottajalla on oma agenttinsa hoitamassa näitä asioita?
Ajattelin, että kaikki korvataan MD-tiedostolla
Minulla oli pitkään aika suoraviivainen käsitys tekoälyn vaikutuksesta ohjelmistobisnekseen.
Yhä useampi oppii käyttämään Claude Coden kaltaisia työkaluja. Kun tarvitsee jotain, sen rakentaa itse. Yrityksiin tulee uusia työntekijöitä, jotka tuovat toimintatavan mukanaan, ja vähitellen valmiita ohjelmistoja korvataan omilla ratkaisuilla.
“Replaced by an MD-file” tiivisti ajatuksen hyvin.
Miksi maksaisin erillisestä työkalusta, jos voin kirjoittaa agentille ohjeet Markdown-tiedostoon ja antaa sen tehdä saman asian?
Omat kokemukseni vahvistivat tätä ajatusta. Olen rakentanut agenttien kanssa asioita, joita en olisi aiemmin osannut tehdä itse tai joita en olisi edes yrittänyt toteuttaa.
Siitä oli helppo päätellä, että ennen pitkää muutkin alkavat tehdä samoin.
Nyt erityisesti viime päivien kokemukset Codexista ja GPT-6 Astrasta ovat saaneet minut pohtimaan toista mahdollista kehityskulkua.
Ehkä ihmiset eivät ryhdykään rakentajiksi
Entä jos valtaosa ihmisistä ei koskaan kiinnostu agenttien ohjetiedostoista, komentorivistä tai omien sovellusten rakentamisesta?
Ehkä he eivät opettele niitä, koska heidän ei tarvitse.
He kertovat ongelman tekoälylle. Agentti selvittää, mitä sen ratkaisemiseen tarvitaan, etsii sopivat työkalut ja ehdottaa tapaa edetä.
Asiakas ei sano: “Rakennetaan tähän oma integraatio.”
Hän sanoo: “Haluan, että tämä asia hoituu.”
Codex ja GPT-6 Astra ovat omassa käytössäni vieneet ajatusta vauhdilla tähän suuntaan. Minun ei tarvitse etukäteen tuntea jokaista työkalua tai päättää jokaista toteutuksen vaihetta. Voin kuvata tavoitteen ja arvioida agentin ehdottamaa ratkaisua.
Tästä seuraa ohjelmistoyrityksille kiinnostava mahdollisuus.
Agentti ei välttämättä rakenna kaikkea itse. Se voi valita valmiin palvelun, joka ratkaisee osan ongelmasta hyvin.
Itse koodattu ratkaisu vaatii kuitenkin ylläpitoa. Valmiissa palvelussa voi olla toimivat integraatiot, historia, asiakaskohtaiset tiedot ja vuosien aikana hiottu prosessi. Pelkkä kyky kirjoittaa vastaavan näköistä koodia ei tee niistä tarpeettomia.
Molemmat kehityskulut voivat toteutua rinnakkain. Agentit rakentavat enemmän itse, mutta voivat myös ottaa käyttöön enemmän valmiita palveluita.
Meidän pitäisi ymmärtää, missä tilanteessa oma palvelumme on agentille järkevä valinta.
Toinen Valtteri ei välttämättä tule webinaariin
Kuvitellaan Jyväskylään AI-natiivi LVI-palveluyritys, jonka vetäjänä on toinen Valtteri.
Hänen agenttinsa etsii tietoa, vertailee palveluita ja ehdottaa seuraavia toimenpiteitä. Kun vastaan tulee ongelma, Valtteri kertoo siitä agentilleen.
Kuinka todennäköisesti hän osallistuu yleiseen tekoälywebinaariin tai lukee minun agenttieni kirjoittamia LinkedIn-postauksia?
En tiedä. Mutta aika harvoin teen itsekään näitä asioita.
Hänen agenttinsa saattaa silti lukea meidän sisältöjämme hyvinkin tarkasti. Se voi tutkia dokumentaatiota, vertailla vaihtoehtoja ja selvittää, sopiiko palvelumme käsillä olevaan tehtävään.
Silloin sisältömme tehtävä muuttuu.
Sen pitäisi auttaa myös agenttia ymmärtämään, mitä meiltä saa, missä olemme hyödyllisiä ja miten palvelumme otetaan käyttöön.
Entä jos agentti ottaisi Trustmaryn AI-profiilisivun käyttöön?
Otetaan esimerkiksi Trustmaryn AI-profiilisivu. Sen tarkoitus on tuoda yrityksen tiedot, asiakaspalaute ja arvostelut tekoälyn löydettäväksi ja hyödynnettäväksi.
Yrittäjä voisi sanoa agentilleen:
“Haluan, että meidän hyvä asiakaskokemuksemme näkyy myös silloin, kun ihmiset kysyvät tekoälyltä suosituksia.”
Minusta kiinnostava tavoitetila olisi, että agentti selvittäisi vaihtoehdot, tunnistaisi Trustmaryn sopivaksi ratkaisuksi ja ehdottaisi AI-profiilisivun käyttöönottoa.
Asiakkaan hyväksynnän jälkeen se voisi valmistella yrityksen tiedot, auttaa yhdistämään tarvittavat järjestelmät ja viedä käyttöönottoa eteenpäin. Asiakkaalle jäisivät olennaiset valinnat ja hyväksynnät.
Tämä on skenaario siitä, millaista käyttöönottoa meidän kannattaisi tavoitella.
Asiakkaan ei tarvitsisi ensin oppia meidän sanastoamme, tutkia kaikkia ominaisuuksiamme ja suunnitella toteutusta. Hänen agenttinsa voisi tehdä suuren osan tästä työstä hänen puolestaan.
Meille se tarkoittaisi, että palvelumme pitäisi löytyä agentin harkitsemien vaihtoehtojen joukosta ja olla myös käytännössä helppo ottaa käyttöön.
Poikkeuksellisen vaivaton tai poikkeuksellisen inhimillinen
Katsoin Shawn Kanungon puheenvuoroa, josta jäi mieleeni ajatus kahdesta suunnasta: yrityksen pitäisi olla poikkeuksellisen vaivaton tai poikkeuksellisen inhimillinen.
Omaan tekemiseeni sovellettuna tulkitsen sen näin.
Vaivaton: sain tarvitsemani tehtyä ilman odottamista, selvittelyä ja turhia vaiheita. Agenttini pystyi hoitamaan asian taustalla.
Inhimillinen: kohtasin ihmisen, joka ymmärsi tilanteeni, haastoi ajatteluani ja auttoi tekemään paremman päätöksen.
Näiden väliin jää helposti prosessi, jossa täytetään lomake, odotetaan yhteydenottoa ja varataan palaveri kuulemaan asiat, jotka olisi voinut selvittää muutenkin.
Agentit tekevät tästä välimuodosta entistä vaikeamman perustella.
Jos asiakas haluaa ottaa palvelun käyttöön, meidän pitäisi auttaa häntä siinä mahdollisimman sujuvasti. Jos hän haluaa keskustella ihmisen kanssa, keskustelun pitäisi olla hänen aikansa arvoinen.
Sama yritys voi onnistua molemmissa.
Mitä yritysten kannattaisi tehdä jo nyt?
Yritysten kannattaa mielestäni kehittää palveluitaan ja sisältöjään myös asiakkaiden agentteja varten.
Käytännössä se tarkoittaisi esimerkiksi tätä:
- Dokumentoi API:t ja MCP-yhteydet niin, että niiden avulla voi toteuttaa kokonaisia käyttötapauksia.
- Kerro selkeästi, mitä palvelu tekee, mitä se maksaa ja mitä käyttöönottoon tarvitaan.
- Julkaise konkreettisia esimerkkejä siitä, miten palvelua käytetään yhdessä AI-työkalujen kanssa.
- Selvitä mahdollisuudet päästä asiakkaiden käyttämien AI-palveluiden integraatiohakemistoihin ja markkinapaikkoihin.
- Tee käyttöönotosta ja tulosten hyödyntämisestä mahdollisimman vaivatonta.
Myös yrityksen blogin ja muiden sisältöjen kannattaa palvella AI-natiivimpaa lukijaa: ihmistä, joka ei kaipaa enää yleistä johdantoa tekoälyyn, vaan haluaa saada seuraavan asian toimimaan.
Hänen agenttinsa hyötyy todennäköisesti samoista sisällöistä.
Agentti tarvitsee myös tietoa oikeasta maailmasta
Tässä kokonaisuudessa pidän meidän kyselyohjelmistoamme edelleen erityisen kiinnostavana.
Agentti voi auttaa suunnittelemaan kyselyn, lähettämään sen oikeassa tilanteessa ja analysoimaan vastaukset. Mutta asiakkaan todellinen kokemus pitää edelleen kysyä asiakkaalta.
Agentti ei voi päätellä varmasti, miksi juuri tämä asiakas oli tyytymätön tai mitä tämä asiakas piti erityisen hyvänä.
Palvelu, joka kerää oikeaa tietoa ja tuo sen käyttökelpoiseksi osaksi muuta tekemistä, voi olla erittäin arvokas myös agenttien maailmassa.
Siksi meidän pitäisi osata näyttää paljon paremmin, mitä kyselyohjelmistollamme voi saada aikaan yhdessä asiakkaan muiden työkalujen ja agenttien kanssa.
Mitä järkeä siinä siis on, että agentit keskustelevat keskenään?
Jos lopputuloksena syntyy vain enemmän sähköposteja, sisältöjä ja yhteydenottoja, joita kukaan ei halua, hyötyä on vaikea nähdä.
Mutta jos minun agenttini pystyy selvittämään tarpeeni, löytämään siihen sopivan palvelun ja asioimaan sen kanssa niin, että minä saan tarvitsemani asian hoidettua, hyöty voi olla valtava.
Vähemmän odottamista. Vähemmän järjestelmien välillä siirreltävää tietoa. Vähemmän aikaa siihen, että selvitetään, kuka osaa auttaa ja miten hänen kanssaan pääsee alkuun.
Ja enemmän aikaa niille keskusteluille, päätöksille ja kohtaamisille, joissa ihmistä oikeasti tarvitaan.
Tätä kohti haluaisin itse rakentaa.
Tunnistan toki myös paljon riskejä siinä, että tekoäly kehittyy ja sen autonomisuus sekä valta päätöksissä kasvavat. Kenen etua agentti lopulta palvelee? Millä perusteella se valitsee vaihtoehdot? Ja missä kohdassa ihminen aidosti päättää?
Minusta mahdollisuus ja vastuu kulkevat tässä yhdessä. Oikein tehtynä agenttien keskinäinen asiointi voi hyödyttää ihmisiä todella paljon. Sen onnistumista pitäisi arvioida sen perusteella, paraneeko ihmisen tilanne — eikä sen perusteella, kuinka paljon agentit saivat aikaan keskenään.